Minä
Minulle Ana on elämäntapa eikä sairaus. En kehota muita seuraamaan jalanjäljissäni sillä tämä elämäntapa aiheuttaa pitkällä tähtäimellä yhtä paljon huonoja kuin hyviäkin asioita. Mutta olen tehnyt valintani. Tai oikeastaan maailma päätti puolestani, mutta olen hyväksynyt sen.
Minulla on ollut syömishäiriö 3 vuotta. Siinä ajassa olen ehtinyt laihtua 20 kiloa ja lihoa ne takaisin. Olen yrittänyt "parantua" monesti, siinä onnistumatta. Mutta nyt olen hyväksynyt kohtaloni. Koitan elää kaiken tämän rinnalla niin normaalia ja tervettä elämää kuin suinkin.
Olen myös viillellyt itseäni noin neljä vuotta ja kärsin epävakaasta persoonallisuudesta. Yritän kuitenkin lopettaa viiltelyä tällä hetkellä (vaihtelevalla menestyksellä)
Painoindeksini on tällä hetkellä normaalin puolella mutta tavoitepainoindeksini on 18,4 tai pienempi. Haluan olla alipainoinen, olen halunnut niin pitkään kuin muistan. En enää osaa elää ilman tätä unelmaa. Se on elämäni. On minulla toki muitakin unelmia, kuten onnellinen elämä tyttö-/poikaystävän kanssa ja matkat Irlantiin ja Japaniin.
Anasta huolimatta en ole tyhjä kuori. En ole antanut täysin periksi. En ole aave. Olen verta ja lihaa kuten kuka tahansa muu, en sieluton nukke. Tämän takia en näe itseäni sairaana, vaan enemmänkin elämäntapalaihduttajana.
Olen jo pitkään miettinyt kuka olen, enkä ole oikein vieläkään päässyt siitä selvyyteen. Tiedän kuitenkin, että taide on aina ollut ja tulee todennäköisesti aina olemaan suuri osa elämääni. "Taiteilijasielu" onkin ainoa sana jolla osaan itseäni kunnolla kuvailla. Se ei ole muuttunut vuosien varrella mihinkään.
Ulkonäöltäni olen hieman peikkomainen. Järeä ja kurveistani huolimatta ehkä vähän miehekäs. Hiukseni ovat mustat, pituutta niillä on olkapäille asti. Minulla on vihreät silmät. Pidän niistä. Vartaloni (erityisesti vasen käsivarteni) on täynnä viiltelyarpia ja polttojälkiä, osa vielä paranemassa. Minulla on 11 tatuointiakin. Olen hyväksynyt arpeni osaksi itseäni enkä häpeä niitä enää.
Minulla on monta asiaa elämässäni joista olen todella iloinen. Ihana ja läheinen äitini, musta suloinen kissa ja monia rakkaita ystäviä jotka ymmärtävät ja tukevat minua tilanteessa kuin tilanteessa. Ajoittaisesta masentuneisuudestani huolimatta olen ihan tyytyväinen tämänhetkiseen elämääni.
Minulla on ollut syömishäiriö 3 vuotta. Siinä ajassa olen ehtinyt laihtua 20 kiloa ja lihoa ne takaisin. Olen yrittänyt "parantua" monesti, siinä onnistumatta. Mutta nyt olen hyväksynyt kohtaloni. Koitan elää kaiken tämän rinnalla niin normaalia ja tervettä elämää kuin suinkin.
Olen myös viillellyt itseäni noin neljä vuotta ja kärsin epävakaasta persoonallisuudesta. Yritän kuitenkin lopettaa viiltelyä tällä hetkellä (vaihtelevalla menestyksellä)
Painoindeksini on tällä hetkellä normaalin puolella mutta tavoitepainoindeksini on 18,4 tai pienempi. Haluan olla alipainoinen, olen halunnut niin pitkään kuin muistan. En enää osaa elää ilman tätä unelmaa. Se on elämäni. On minulla toki muitakin unelmia, kuten onnellinen elämä tyttö-/poikaystävän kanssa ja matkat Irlantiin ja Japaniin.
Anasta huolimatta en ole tyhjä kuori. En ole antanut täysin periksi. En ole aave. Olen verta ja lihaa kuten kuka tahansa muu, en sieluton nukke. Tämän takia en näe itseäni sairaana, vaan enemmänkin elämäntapalaihduttajana.
Olen jo pitkään miettinyt kuka olen, enkä ole oikein vieläkään päässyt siitä selvyyteen. Tiedän kuitenkin, että taide on aina ollut ja tulee todennäköisesti aina olemaan suuri osa elämääni. "Taiteilijasielu" onkin ainoa sana jolla osaan itseäni kunnolla kuvailla. Se ei ole muuttunut vuosien varrella mihinkään.
Ulkonäöltäni olen hieman peikkomainen. Järeä ja kurveistani huolimatta ehkä vähän miehekäs. Hiukseni ovat mustat, pituutta niillä on olkapäille asti. Minulla on vihreät silmät. Pidän niistä. Vartaloni (erityisesti vasen käsivarteni) on täynnä viiltelyarpia ja polttojälkiä, osa vielä paranemassa. Minulla on 11 tatuointiakin. Olen hyväksynyt arpeni osaksi itseäni enkä häpeä niitä enää.
Minulla on monta asiaa elämässäni joista olen todella iloinen. Ihana ja läheinen äitini, musta suloinen kissa ja monia rakkaita ystäviä jotka ymmärtävät ja tukevat minua tilanteessa kuin tilanteessa. Ajoittaisesta masentuneisuudestani huolimatta olen ihan tyytyväinen tämänhetkiseen elämääni.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Tietoja minusta
- Annika
- 20-vuotias syömishäiriöinen ja masentunut taiteilijatyttö. Diagnooseina epävakaa persoonallisuus ja bulimia nervosa, joskin bulimia on saanut yhä enemmän ja enemmän anorektisia piirteitä.